Ei ole helppoa selviytyä somessa
Oskari Virtanen, miten kuvailisit omaa tutkimussuuntautumistasi? Mitä asioita selvität FINSCIssä?
Olen koulutukseltani psykologi, ja tällä hetkellä puuhailen hankkeessa väitöskirjatutkijana. Väitöskirjassani tutkin, miten ihmiset, kaikkine ennakkoasenteineen ja mielipiteineen, käsittelevät lähteisiin liittyvää tietoa sosiaalisessa mediassa. Tähän mennessä tämä on käytännössä tarkoittanut silmänliikekameraa hyödyntäviä somelukukokeita labrassa, jatkossa siihen saattaa liittyä muitakin menetelmiä. Lähdetiedon arvioiminen on luonnollisesti tärkeää nykyajan mediaympäristössä – ihmiset eivät kuitenkaan ole passiivisia tiedonkäsittelijöitä, vaan tuovat kaikenlaista omaa lukutilanteeseen ja näistä tekstin, lähteen ja lukijan interaktioista on toistaiseksi laihanlaisesti tutkimustietoa. Väikkärin lisäksi työnkuvaan saattaa kuulua muutakin, nyt esimerkiksi kahlaan läpi raportteja Opetushallituksen rahoittamista lukutaitohankkeista.
Miten päädyit tutkijaksi?
Sattuman ja oman kiinnostuksen sekoituksesta, kuten usein ilmeisesti on tapana. Olin Johanna Kaakisen vetämällä kurssilla, ja hän kysyi, että kiinnostaisiko tulla tekemään gradua samasta aiheesta, josta olin kirjoittanut kurssille esseen. Minähän kiinnostuin, ja samalla päädyin tutkimusavustajaksi keräämään EEG- ja silmänliikeaineistoa. Olen aika epäakateemisesta perheestä, ja vaikka olen pitkään varovaisesti haaveillut tieteellisestä urasta, en ikinä jotenkin kokenut sitä realistiseksi vaihtoehdoksi – siis sellaiseksi, millä voisi maksaa vuokraakin. Projektissa hengatessani kuitenkin tajusin, että ihan tavalliset ihmiset täällä tutkimusta vääntävät, joten miksen minäkin, ja kysyin, josko hankkeessa olisi väikkäröijälle tilaa. Voisi siis ehkä sanoa, että sain FINSCIstä tiedepääomaa!
Mikä on ollut suurin ajattelusi muutos tai mullistavin oppimiskokemus urallasi?
Uraa on takana sen verran vähän, että uskon suurimpien mullistusten sijaitsevan tulevaisuudessa. Ehkä eniten omaa tieteellistä ajattelua on muuttanut perehtyminen psykologiatieteen kriisiin viime vuosien aikana. Olen intohimoisesti lukenut artikkeleita, selannut somekeskusteluita ja kuunnellut podcasteja muun muassa akateemisen julkaisemisen vinoutuneista kannustimista, kustantajajättien toiminnasta, vertaisarviointijärjestelmän ongelmista, tilastotieteen väärinkäytöstä, vilpistä ja kaikesta muusta ikävästä. Omien psykologian opintojeni aikana näistä ei kauheasti puhuttu, joten oppiminen on tapahtunut pitkälti vapaa-ajalla. Tämä on muuttanut käsitystäni tieteestä aika lailla ja toivon, että parempaan suuntaan.
Millä tavalla ajattelusi on viime aikoina muuttunut?
Mitä enemmän syvennyn sosiaaliseen mediaan lukuympäristönä ja opin ihmisen tiedonkäsittelystä, sitä enemmän tuntuu nykyinen misinformaatiokaaos järkeenkäyvältä. Ei ole helppoa selviytyä somessa! Ei kukaan meistä aina selviydy. Lyhyesti voisi ehkä sanoa, että somekansaan suhtaudun hetki hetkeltä armollisemmin ja somealustoihin (ja niiden luojiin) äkäisemmin.
Mikä muu tutkimuksen ulkopuolella kiinnostaa, innostaa, on elämässäsi tärkeää?
Luontoharrastukset ovat minulle tärkeitä. Tykkään esimerkiksi vaeltamisesta ja partiossa olen touhunnut koko ikäni. Viime vuosina tähän on tullut mukaan mykologinen sekoilu! Juttu alkoi yksinkertaisesta ruokasienibongailusta, mutta eskaloitui hyvin äkkiä lajiharrastukseksi ja nyt olen siinä pisteessä, että harkitsen useamman satasen törsäämistä mikroskooppiin, että pääsisin itiöitä tutkiskelemaan – monesti makroskooppinen lajintunnistus nimittäin on rajallista. Näiden lisäksi luen paljon kaikenlaista kirjallisuutta, ravaan keikoilla sekä katselen liikaa elokuvia.
Miten selittäisit käsitteen "tiedepääoma" mahdollisimman lyhyesti?
Tieteeseen liittyvä tieto, asenteet, resurssit ja kokemukset, jotka yhdessä vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten saavutettavana ihminen tieteen kokee ja pääsee tieteestä hyötymään.