Olen koulutukseltani psykologi, ja tällä hetkellä puuhailen hankkeessa väitöskirjatutkijana. Väitöskirjassani tutkin, miten ihmiset, kaikkine ennakkoasenteineen ja mielipiteineen, käsittelevät lähteisiin liittyvää tietoa sosiaalisessa mediassa. Tähän mennessä tämä on käytännössä tarkoittanut silmänliikekameraa hyödyntäviä somelukukokeita labrassa, jatkossa siihen saattaa liittyä muitakin menetelmiä. Lähdetiedon arvioiminen on luonnollisesti tärkeää nykyajan mediaympäristössä – ihmiset eivät kuitenkaan ole passiivisia tiedonkäsittelijöitä, vaan tuovat kaikenlaista omaa lukutilanteeseen ja näistä tekstin, lähteen ja lukijan interaktioista on toistaiseksi laihanlaisesti tutkimustietoa. Väikkärin lisäksi työnkuvaan saattaa kuulua muutakin, nyt esimerkiksi kahlaan läpi raportteja Opetushallituksen rahoittamista lukutaitohankkeista.
Uraa on takana sen verran vähän, että uskon suurimpien mullistusten sijaitsevan tulevaisuudessa. Ehkä eniten omaa tieteellistä ajattelua on muuttanut perehtyminen psykologiatieteen kriisiin viime vuosien aikana. Olen intohimoisesti lukenut artikkeleita, selannut somekeskusteluita ja kuunnellut podcasteja muun muassa akateemisen julkaisemisen vinoutuneista kannustimista, kustantajajättien toiminnasta, vertaisarviointijärjestelmän ongelmista, tilastotieteen väärinkäytöstä, vilpistä ja kaikesta muusta ikävästä. Omien psykologian opintojeni aikana näistä ei kauheasti puhuttu, joten oppiminen on tapahtunut pitkälti vapaa-ajalla. Tämä on muuttanut käsitystäni tieteestä aika lailla ja toivon, että parempaan suuntaan.
Mitä enemmän syvennyn sosiaaliseen mediaan lukuympäristönä ja opin ihmisen tiedonkäsittelystä, sitä enemmän tuntuu nykyinen misinformaatiokaaos järkeenkäyvältä. Ei ole helppoa selviytyä somessa! Ei kukaan meistä aina selviydy. Lyhyesti voisi ehkä sanoa, että somekansaan suhtaudun hetki hetkeltä armollisemmin ja somealustoihin (ja niiden luojiin) äkäisemmin.
Luontoharrastukset ovat minulle tärkeitä. Tykkään esimerkiksi vaeltamisesta ja partiossa olen touhunnut koko ikäni. Viime vuosina tähän on tullut mukaan mykologinen sekoilu! Juttu alkoi yksinkertaisesta ruokasienibongailusta, mutta eskaloitui hyvin äkkiä lajiharrastukseksi ja nyt olen siinä pisteessä, että harkitsen useamman satasen törsäämistä mikroskooppiin, että pääsisin itiöitä tutkiskelemaan – monesti makroskooppinen lajintunnistus nimittäin on rajallista. Näiden lisäksi luen paljon kaikenlaista kirjallisuutta, ravaan keikoilla sekä katselen liikaa elokuvia.
Tieteeseen liittyvä tieto, asenteet, resurssit ja kokemukset, jotka yhdessä vaikuttavat esimerkiksi siihen, miten saavutettavana ihminen tieteen kokee ja pääsee tieteestä hyötymään.