Miten sinusta tuli tutkija?

Minusta tuli tutkija vaikeiden identiteettikamppailujen kautta! Ei ollut helppoa jättää juristin uraa ja antaa itselleen lupaa antautua kasvatustieteelliselle tutkimukselle. Onneksi olen päässyt työskentelemään inspiroivien ihmisten kanssa, jotka ovat tukeneet minua ja joiden kanssa minulla on yhteneväiset pyrkimykset. Nyt teen sitä, mitä rakastan.

‍

Kerro omasta tutkimussuuntauksestasi ja kiinnostuksen kohteistasi

Olen kiinnostunut korkeakoulutuksen ja työelämän välisistä yhteyksistä sekä ylipäätään aikuisena kasvamisesta ja oppimisesta. Väittelen ihan pian, 20. toukokuuta, kasvatustieteen tohtoriksi Turun yliopiston opettajankoulutuslaitokselta. Väitöskirjani käsittelee opettajaopiskelijoiden ja luokanopettajien toimijuuden kokemuksia, kun he sovittavat yhteen teoriaa ja käytäntöä.

Tutkimustyön lisäksi opetan tulevia opettajia ja koordinoin Oppimisen ja opetuksen tutkimuskeskus CERLIä. Toimin myös tiedottajana Aikuiskasvatuksen tutkimusseurassa. Ennen kuin löysin kasvatustieteen pariin, työskentelin kymmenen vuotta juristina.  

Mitä asioita selvität tai teet FINSCIssä?

Tutkin tulevaisuuden asiantuntijoiden tiedelukutaitoa ja toimijuutta sekä aikuisväestön uskomuksia tiedosta ja tietämisestä. Nämä teemat jatkavat luontevasti väitöskirjani aihetta, sillä siinä havaitsin, että tutkimustaidot auttavat luokanopettajia toimimaan nykyajan monimutkaisissa tietoympäristöissä. Ylipäätään tieto ja tietäminen ovat aihepiirejä, jotka vetävät minua puoleensa. Taustani on hyvin laadullisissa menetelmissä: Sytyn muun muassa kerronnallisuudesta, diskurssianalyysistä ja uusmaterialismista. FINSCIssä hyödynnän kuitenkin myös määrällisiä aineistoja ja menetelmiä, minkä kautta kiinnostuksen kohteisiini avautuu aivan uusia näkökulmia.

‍

‍

Mikä on ollut suurin ajattelusi muutos tai mullistavin oppimiskokemus urallasi?

Kirjoittaessani kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaani alanvaihtajien identiteettityöstä sain suuren oivalluksen. Tajusin, kuinka paljon tutkittua tietoa tästä itseäni polttavan koskettavasta aiheesta on olemassa, kunhan vain oppii etsimään, haarukoimaan ja ottamaan käyttöön. Tämä oivallus ja koko omakohtaisesti tärkeä graduprosessi johdatti minut luontevasti tutkijan uralle. Se herätti miettimään tutkitun tiedon ja toimijuuden merkitystä laajemminkin.

Toisaalta kasvatustieteen opintojen myötä oivalsin myös ylipäätään, miten paljon kaikkea upeaa aikuisena voi oppia. Ihmisen oppimiskyky on eräänlainen supervoima, jonka avulla omaa elämäänsä voi muovata haluamaansa suuntaan ja sitä kautta tuntea olevansa merkityksellinen osa suurempaa kokonaisuutta.

Millä tavalla ajattelusi on viime aikoina muuttunut?

Viime aikoina olen työskennellyt monitieteisissä ympäristöissä. Sen lisäksi, että asioihin on tullut uusia näkökulmia, olen oivaltanut, miten paljon kasvatustieteellä olisi annettavaa niin tutkimukselle kuin laajemminkin yhteiskunnalle. On arvokasta, että meillä on tieteenala, joka keskittyy ihmisen kasvuun, oppimiseen ja opettamiseen.  

‍

‍

Mikä muu tutkimuksen ulkopuolella kiinnostaa, innostaa, on elämässäsi tärkeää?

Saan paljon energiaa sekä omista että lasteni liikuntaharrastuksista. Niitä riittääkin joka lähtöön! Myös kaikenlainen kirjoittaminen on lähellä sydäntäni, ja pienetkin hetket muistikirjan parissa ovat minulle tärkeitä. Luova kirjoittaminen toimii vastapainona tutkijan työlle ja toisaalta täydentää sitä.

Miten selittäisit käsitteen "tiedepääoma" mahdollisimman lyhyesti?

Kaikilla on oikeus tieteelliseen tietoon, ja tiedepääoman käsite tekee näkyväksi, miten tätä pääomaa voi kartuttaa.

‍