‍

Miten kuvailisit omia kiinnostuksen kohteitasi? Mitä asioita selvität tai teet FINSCIssä?

Olen kiinnostunut siitä, miten ihmiset sitoutuvat erilaisiin sosiaalisiin käytäntöihin – aina ruoanlaitosta tiedon hankkimiseen – ja sen soveltamiseen omassa arjessaan. Toisin sanoen uteliaisuuteni kohdistuu siihen, mitä ihmiset kokevat omassa arjessaan tekemisen arvoiseksi ja miksi. FINSCI-hankkeessa pyrin tunnistamaan yhteiskehittämisen keinoin, mikä tieteessä, sen menetelmissä ja ilmiöissä voisi kiinnostaa, innostaa ja koskettaa tiedekeskuksissa aliedustettuja yleisöjä. Tavoitteena on kehittää tiedekeskustyöhön soveltuvia yhteiskehittämisen toimintamalleja yhteistyössä erilaisten yleisöjen kanssa. Samalla voidaan luoda ymmärrystä siitä, millaisia mahdollisuuksia tiedekeskuksilla on suomalaisten tiedepääoman kartuttamisessa.

Miten sinusta tuli tutkija?

Tein pitkän uran ruokatoimittajana, kunnes koin pakottavaa tarvetta laajentaa osaamistani, ymmärtää enemmän ja hahmottaa isompaa kuvaa. Graduohjaajani oli jo houkutellut minua jatko-opintojen pariin. Jatko-opintojen aloittaminen samaan aikaan perheen perustamisen kanssa ei sujunut ilman taukoja ja myös paluuta takaisin vakaampiin toimittajan töihin. Viimeiset viisi vuotta suunta on kuitenkin ollut selvä ja oppimisen käyrä nouseva niin, että kyllä tohtorikoulutuksen tuutista tulee taas yksi tutkija lisää.

‍

‍

Mikä on ollut suurin ajattelusi muutos tai mullistavin oppimiskokemus urallasi?

Jos asiaa kysytään lukion matematiikan opettajaltani, niin se oli se hetki, kun hän huudahti "Kaisa, sinullahan on aivot!". Itse omaa oppimista on vaikea hahmottaa, sillä sitä tapahtuu vähitellen ja koko ajan, mikä on todella lohdullista. On mahtavaa innostua – jos ei nyt joka päivä, niin viikoittain – uusista muiden ihmisten ja medioiden tarjoamista syötteistä omaan ajatteluun. Ehkä juuri se, jatkuva oppiminen, on kaikista mullistavin oppimiskokemukseni.

Millä tavalla ajattelusi on viime aikoina muuttunut?

Viime aikoina huomioni on suuntautunut yhteiskehittämisen mahdollisuuksiin. Tiedepääoman demokratisoiminen jo sanaparina kutsuu yhteiskehittämisen menetelmiä.

‍

‍

Mikä muu tutkimuksen ulkopuolella kiinnostaa, innostaa, on elämässäsi tärkeää?

Kun pitää kovasti keskittyä tai jäsentää jotain haastava, otan kynän käteen ja piirrän. Toisaalta kaikenlaiset kuvataiteen muodot auttavat myös pysäyttämään kelan. Piirtäminen, pihahommat ja pilates, niissä ajatukseni lepäävät ja keho tekee työn. Tärkeintä elämässä ovat kuitenkin oman arjen ympärillä elävät ihmiset ja yksi koira.

‍

Miten selittäisit käsitteen "tiedepääoma" mahdollisimman lyhyesti?

Tiedepääoma on meidän yhteistä varallisuutta, jota voi olla toisilla vähemmän ja toisilla enemmän. Tämä ei kuitenkaan vaikuta välttämättä siihen, miten tyytyväisiä ihmiset omaan elämäänsä ovat. Tiedepääoma pitää sisällään ymmärrystä siitä, mitä tiede ja tieteellinen tieto on, mitä se merkitsee ja mitä toimintatapoja ja sääntöjä siihen kuuluu. Tiedepääomaa voidaan soveltaa arjen tilanteisiin, jolloin se voi näiden kokemusten pohjalta kasvaa ja vahvistua. Tämä kaikki voi tapahtua yhtälailla yksilön kuin yhteisönkin tasolla.

‍