Miten kuvailisit osaamistasi ja kiinnostuksen kohteitasi? Mitä asioita selvität tai teet FINSCIssä?

Olen moniaistisen tiedeviestinnän ammattilainen tiedekeskus Heurekassa, jossa olen toiminut elämystuotannon eri tehtävissä, mm. suunnittelijana, käsikirjoittajana ja projektipäällikkönä ennen esimiestehtäviäni. Nyt olen Heurekan toimitusjohtaja. FINSCI-hankkeessa luon valtakunnallista ja kansainvälistä yhteistyötä sekä tiedekeskusalan että uudenlaisten strategisten yhteistyökumppanien kanssa. Tavoitteenani on ymmärtää, kuinka tieteen maailma voisi inspiroida ja koskettaa yhä useampien ihmisten elämää sen eri vaiheissa. Pyrin tässä hankkeessa tunnistamaan ja kontaktoimaan uusia yleisöjä, rakentamaan dialogia ja yhdessä heidän kanssaan luomaan merkityksellistä yhteistyötä tiedepääoman kartuttamiseksi.

‍

Miten päädyit tutkijaksi?

Olen pitkän linjan moniaistisen ja osallistavan tiedeviestinnän käytännön ammattilainen, joka ilokseen välillä pääsee osallistumaan tutkimukseen. Työmme voi tehdä kunnolla vain pohjaamalla sen tutkittuun tietoon. Moniaistinen tiedeviestintä on kokeilevaa, ja edelläkävijyyttä pitää tukea tiedolla: pitää ymmärtää niin harha-askeleet kuin onnistuneetkin sipsutukset ja kunnon harppaukset. – Työni Heurekassa aloitin opiskelijana, kun minut houkuteltiin mukaan tekemään ensimmäistä vuorovaikutteista näyttelyä Suomen historiasta. Teemana oli modernisaatio. Näyttely tehtiin Suomen 75-vuotisjuhliksi (1992), ja sen nimi tiivisti prosessin: "Jukola–Jakomäki–Bryssel".

‍

Mikä on ollut suurin ajattelusi muutos tai mullistavin oppimiskokemus urallasi?

Aloitin interaktiivisten näyttelyiden suunnittelun niin kuin moni muukin: intuitioni varassa, luovaa työtä tehden. Kun tutustuin evaluaatiomenetelmiin, joilla kohdeyleisön voi kutsua mukaan suunnittelupöytään, yhteiskehittämisen maailma alkoi aueta minulle. Kiehtovin näyttelykokemus, jossa osallisuus, moniaistisuus ja vuorovaikutus on viritetty äärimmilleen, on minulle "Dialogi pimeässä": pilkkopimeä näyttely, jossa sokea opastaa näkeviä. Tässä asetelmassa henkilökohtaisuus, ilmiöön uppoaminen, roolien vaihto – järki ja tunteet – ja kokemuksen jakaminen sekä näkövammaisen mestarin että vertaisten kanssa... oikeastaan kaikki osuu kohdalleen mieleenpainuvasti ja muutosvoimaisesti. Siitä näyttelystä käveli ulos eri Mikko kuin sinne meni sisään. Elää ja sekoittua – tätä voisin pitää mottonani.

‍

‍

Millä tavalla ajattelusi on viime aikoina muuttunut?

Havahduin jokin aika sitten miettimään, kuinka yhteiset eurooppalaiset ohjelmamme ovat määritelleet tieteen ja yhteiskunnan suhdetta. Aluksi oli "tiede ja yhteiskunta", sitten "tiede yhteiskunnassa" ja lopulta "tiede yhteiskunnan kanssa ja sitä varten". Mielestäni suhde on kirkkaimmin science♥society. – Tiedepääoman käsite tunnistaa rakkauden monet muodot. Jokaisella on tämänsä.

Mikä muu tutkimuksen ulkopuolella kiinnostaa, innostaa, on elämässäsi tärkeää?

Olen innokas työmatkapyöräilijä. Työn ja kodin välisillä polkaisuillani olen kilometreissä jo kohta kahdesti pyöräillyt maapallon ympäri. Nautin luonnossa liikkumisesta myös jalan ja jonkin verran suksillakin. Harrastan italian kieltä ja maan kulttuuria monin tavoin. Harrastukseni alkoi latinan ja antiikin historian opiskelusta Villa Lantessa, mutta on sittemmin laajentunut yleisemmäksi kiinnostukseksi. Kesällä viihdyn Sastamalan kulttuurimaisemissa, Pirkanmaalla.

‍

‍

Miten selittäisit käsitteen "tiedepääoma" mahdollisimman lyhyesti?

Tiedepääoma on kaikkea sitä, millä tiede rikastuttaa ja inspiroi elämäämme sen eri vaiheissa: hyödyttää, kiehtoo, mietityttää ja auttaa tekemään elämämme pieniä ja suuria päätöksiä.

‍