‍

Tuomo toimii tutkijana Turun yliopistolla psykologian ja logopedian laitoksella. Tuomon suurimman kiinnostuksen kohteena ovat lukemisen aikaiset psykologiset prosessit, ja pääasiasiallisesti hän on tutkinut alakouluikäisten lasten lukemisen kehitystä. Tutkimuksissaan Tuomo hyödyntää katseenseurantaa. FINSCI:ssä Tuomo selvittää erilaisten tunteiden ja omien uskomusten vaikutusta lukemiseen ja tiedon sisäistämiseen.

‍

Miten päädyit tutkijaksi?

Päädyin tutkijaksi tavallaan sattumalta ja laiskuuden takia. Valitsin nimittäin opinnäytetyöni ohjaajan Jukka Hyönän siltä pohjalta, että hän oli mukava henkilö, eikä hän maininnut, että hänen ohjauksessaan täytyisi käydä istumassa seminaareissa. Tein opinnäytettäni pitkään. Lopulta ohjaajani vihjasi, että hänen projektissaan olisi paikka väitöskirjan tekijälle, kunhan saan paperit ulos tiettyyn päivämäärään mennessä. Aikaa jäi vielä neljä päivää! Sillä tiellä olen edelleen.

Mikä on ollut suurin ajattelusi muutos tai mullistavin oppimiskokemus urallasi?

Yhä uudestaan hämmästelen sitä, miten nopeasti – kuin taikaiskusta – jotkut lapset oppivat lukemaan, ja toisaalta miten suurta vaihtelua lukutaidossa nähdään eri lasten välillä. Moni tutkimuksistani käsittelee tavuviivan vaikutusta lukemiseen, ja on ollut yllättävää nähdä, miten monen asian suhteen tavuviivat häiritsevät lukemista, vaikka ovatkin koulussa rutiininomaisessa käytössä.

‍

Millä tavalla ajattelusi on viime aikoina muuttunut?

Olen havahtunut yhä enemmän siihen, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen ja miten vähän yksittäiset tiedonjyväset lopulta kertovat kohteestaan. Tutkimuksessa tämä voi pahimmillaan tarkoittaa sitä, että löydökset ovat suorastaan harhaanjohtavia, kun monia tärkeitä tekijöitä ei oteta huomioon. Samaan ilmiöön olen toistuvasti törmännyt sosiaalisessa mediassa. Yritänkin laajentaa ajatteluani oman kokemuspiirini ulkopuolelle.

Mikä muu tutkimuksen ulkopuolella kiinnostaa, innostaa, on elämässäsi tärkeää?

Musiikki ja muu taide, kitaransoitto, lukeminen ja luonto.

‍