‍

Miten sinusta tuli tutkija?

Eurooppalainen ajatus sivistysyliopistosta kiehtoi minua jo lukiolaisena. Sain opiskella Turun yliopistossa humboldtilaisessa hengessä: kasvatustiede ja germaaninen filologia pääaineina, minkä rinnalla opiskelin sivuaineina filosofiaa, psykologiaa sekä sosiologiaa. Maisterivaiheessa parin vuoden opiskelu Tübingenin yliopistossa Saksassa vahvisti ajatusta tutkijan ammatin kiinnostavuudesta. Suomessa ja ulkomailla olen saanut  opiskella taitavien tutkijoiden ja opettajien ohjaamana. Oli hienoa havaita, miten laitoksemme tutkijat olivat jo silloin kansainvälisesti verkostoituneita ja miten heillä oli missiona myös kehittää tieteen kautta suomalaista yhteiskuntaa. Näin kasvatustiede ja harrastamani oppimistutkimus avasivat silmäni opettajan ammatin tärkeydelle – joten opiskelin myös aineopettajaksi. Tunnen olevani edelleen vahvasti sekä tutkija että opettaja. Tutkijaksi kasvetaan, ja opitaan sietämään epävarmuutta. Tutkijan ammatti on yksi mielenkiintoisempia ammatteja maailmassa.  Saamme olla koko ajan uuden tiedon syntymisen lähteellä ja ohjata oppilaitamme löytämään uusia suuntia.

Miten kuvailisit omaa tutkimussuuntaustasi ja kiinnostuksen kohteitasi? Mitä asioita selvität FINSCIssä?

Tutkin monimutkaisten ilmiöiden oppimista ja opettamista käsitteellisen muutoksen näkökulmasta.  Käsitteellisellä muutoksella tarkoitetaan sitä, kun ihminen muokkaa ajatteluaan radikaalisti kohti tieteellistä näkemystä ja alkaa nähdä maailman jopa ällistyttävän uudella tavalla. Olen kiinnostunut ymmärtämisen prosesseista ja siitä, miten arkiajattelua törmäyttävien tekstien ja opetuskokeilujen avulla voidaan tukea eri-ikäisiä oppijoita hankkimaan tiedepääomaa.  Olen FINSCIn varajohtaja ja johdan työpakettia, joka kohdistuu tulevaisuuden oppijoiden ja asiantuntijoiden tiedelukutaidon ja toimijuuden tutkimiseen tutkittuun tietoon pohjautuvan päätöksenteon pohjaksi. Tällä hetkellä lopetellaan 5.- ja 6.-luokkalaisten kokeiluja ja suunnitellaan uusia. Toimin  kasvatustieteen professorina Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja johdan CERLIä – Oppimisen ja opettamisen tutkimuskeskusta.

‍

‍

Mikä on ollut suurin ajattelusi muutos tai mullistavin oppimiskokemus urallasi?

Omaa ajattelua on törmäyttänyt havainto, miten  pysyvää, jopa ”resistenttiä” ihmisen aikaisempi tietämys voi olla koskien ajankohtaisia ongelmia kuten ilmastomuutos tai luontokato. Joskus aikaisempi ymmärrys voi jopa estää uuden oppimisen. Tämä havainto on aktivoinut minua pohtimaan uudesta näkökulmasta oppimis- ja opettamisprosessia. Kestävä oppiminen edellyttää yksilöltä käsitteellistä tietoa ja taitoa hahmottaa erilaisia systeemejä. Itselle merkityksellinen sisällöllinen oppimiskokemus on ollut oppia maailman perusreaktio, fotosynteesi, ja oivaltaa kasvien merkitys ekosysteemissä. Ilman kasveja ei ole elämää maapallolla. Tämän kokemuksen toivoisin monen saavan tiedepääomansa pohjaksi.

Millä tavalla ajattelusi on viime aikoina muuttunut?

Nyt ajatteluni inspiroituu ja muuttuu monitieteisessä FINSCIssä alun perin sosiologian puolella kehitetyn tiedepääoma-käsitteen soveltamisesta kasvatustieteen ydinkysymyksiin: miten tukea koulumaisissa oppimistilanteissa eri-ikäisiä ja eri lähtökohdista tulevia oppijoita siten, että he saavat eväät valistuneeseen päätöksentekoon arjen tilanteissa ja selviävät tulevaisuuden haasteista. Opettajan rooli on merkittävä suomalaisen tiedepääoman kasvattamisessa alakoulusta yliopistoon. Näin ollen tutkimusperusteisen opettajankoulutuksen merkitys korostuu kaikilla koulutusasteilla.

‍

‍

Mikä muu tutkimuksen ulkopuolella kiinnostaa, innostaa, on elämässäsi tärkeää?

Elämä on täynnä kiinnostavia asioita. Puoliso ja perhe pitävät jalat maassa ja pään pilvissä. Yritän pitää mielessä antiikin ideaalin  ”terve sielu, terve ruumis”-ajattelun. Olen harrastanut klassista musiikkia melkein aina. Laulan Turun Tuomiokirkon kuorossa, ja nautin yhdessä laulamisen  lisäksi kauniista katedraalista ja pyhän kokemuksesta. Klassinen musiikki esim. sinfoniat, ooppera, oratoriot (esim. Matteus-passio)  kuuluvat elämäni ytimeen. Minulla on ollut sinfoniaorkesterin kausikortti jo 13-vuotiaasta asti – musiikin opettajani inspiroimana. Ruumista hoidan patikoimalla ja puutarhatöissä. En voi kuvitella elämää ilman kasveja ja niihin liittyvää fyysistä työtä ulkona.

‍