“Tässä on kukka, kun niitä voi tutkia ja voi kertoa, minkä nimisiä ne on. Ja sitten kun aurinko paistaa, niin kukat kasvaa.” Pieni koululainen kertoo hyvin vakavana piirustuksestaan ja katsoo minua tarkasti silmiin. Hän on tullut piirtämään Heurekassa FINSCIn toimintapisteelle omaa kuvaa siitä, mitä tiede on. Kuva on väritetty huolellisesti ja keskittyneesti. Se on niin hieno, että sen voisi kehystää seinälle.

‍

‍

Osa lapsista piirtää kuvia siitä, mitä he haluaisivat tutkia. Papereissa on suuria dinosauruksia, kiviä, planeettoja ja maisemia. On myös tyttö, joka menee tieteen taloon, ja siellä on isoja kirjoja, joita hän haluaa lukea. Paperille mahtuu myös monta pientä kuvaa. Oranssi bussi ja toinen auton kaltainen ajoneuvo, jossa oli paljon antenneja ja ulokkeita – arvatenkin tutkimuskäyttöön. Tähtisumun vieressä on lintu, pyörä – joka sekin on keksitty – ja maapallo. Ihana sininen maapallo kera vihreiden mannerten.

‍

‍

Useimmiten paperilta löytyy keittopullo, jota myös erlenmeyerpulloksi sanotaan. Sellainen, jonka pohja on laajempi kuin suuaukko. Sen kaverina voi olla dekantterilasi, koeputki ja pulloja. Kemia näyttäytyy piirustuksissa tiheimmin. Moni lapsista kertoo olleensa tiedekeskuksessa aiemminkin, ja he tietävät, että keittopullon sisältämät värikkäät nesteet kuplivat tai vaahtoavat. Reaktioita oli käynnissä, vaikka niitä ei heti edes ajateltu. Kuplat kuuluivat kemiaan. Kehitteillä on pullotettuja ihmeitä: nesteet muuttuvat kerrotuissa tarinoissa valoksi, tuoksuiksi ja taikajuomiksi. Piirtämisen lisäksi myös kerrotut tarinat ovat jopa hurjia, osin myrkkypitoisia. Osalla taas realismi tulee mukaan: ”Ei tieteessä voi tehdä taikajuomia.” Ja niinhän sekin on.

‍

‍

Piirustuksissa tutkitaan myös ihmistieteitä. Ystävyyttä, rakkautta ja sitä, miksi jotkut ihmiset sotkevat paikkoja. Maapallo halutaan pitää puhtaana, vaikka joillakin on huoli siitä, että maapallo on saastunut. Huolipuheen jälkeen siirryimme juttelemaan siitä, mitä oikeastaan voisimme tehdä, jotta huoli vähentyisi, ja niitäkin keinoja lapsilta löytyi.

Puolenpäivän jälkeen piirustukset muuttuivat. Pienet koululaiset lähtivät takaisin kouluun ja vähän isompien koululaisten myötä piirroksiin tulivat virukset, kaivokset, koneet ja teknologia. Fotosynteesi ja kuvassa kukkiva isolehtinen ruohokasvi, maapohja, vesi ja aurinko sekä reaktioyhtälö (6CO2 + 6H2O+  E → C6H12O6 + 6O2). Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä. Sateen muodostuminen sekä tutkija, joka säikähtää omaa tutkimustaan.

‍

‍

Pöydän ympärillä olevat narut täyttyivät, ja joitakin lapsia palasi uudelleen piirtämään. ”Me oltiin jo, mutta saadaanko me piirtää lisää?” Ja saivathan he. Oli avartavaa katsella lasten innokkuutta pöytien ääressä. Värikynät ja paperi eivät lainkaan edusta vanhentuneita konsepteja, vaan omista käsistä lähtevä värin ja kuvan maailma jaksoi kiehtoa monia pitkäänkin. Kuvien tekemiseen liittyi puhe. Piirtämisen ohessa juteltiin toisten kanssa, muisteltiin ja keskusteluihin haettiin myös faktatietoa.

‍

‍

Monille piirtäjille oli tärkeää kertoa omasta kuvatuotoksesta. Meitä oli kolme aikuista kuulijaa, ja jonossa oli useita odottelemassa vuoroa oman työn esittelyyn. Moni halusi kertoa enemmän, joku taas vähän vähemmän. Joku halusi ottaa piirroksen mukaansa ja näyttää sen kotona. Osa halusi laittaa työn esille muiden töiden joukkoon. Naruille ja seinille kertyi päivän mittaan huikea tieteen maailma!

‍

‍

‍

‍

‍