Tiedekeskusten FINSCI-tutkijoilla on mysteeri ratkaistavanaan. Tiedekeskuksissa käy aiempaa enemmän ihmisiä, mutta tilastot paljastavat, että kävijät edustavat melko homogeenistä väestöryhmää. Koska tiedekeskukset haluavat mahdollistaa kaikille yhdenvertaisen pääsyn tutkitun tiedon ääreen, nykytilan ongelma vaatii uudenlaista ratkaisua.
Tiedekeskuksissa keväällä toteutettavalla kyselytutkimuksella haetaan selvyyttä tähän ristiriitaan. Käsillä olevalla kyselytutkimuksella etsitään vastauksia siihen, miten tiedekeskuksissa voitaisiin huomioida laaja-alaisemmin erilaisia yhteisöjä, yleisöryhmiä ja osaamisprofiileja. Kyselyllä halutaan haastaa vallitsevia käsityksiä sosiaalisesta yhdenvertaisuudesta ja ymmärtää erityisesti henkilökunnan näkemyksiä toimintatapojen nykytilanteesta.
Tiedekeskuksissa työskentelee iso joukko henkilökuntaa, kuten näyttelyiden ja pedagogisten ohjelmien suunnittelijoita ja oppaita, jotka ovat äärimmäisen osaavia ja taitavia työssään. Kyselyssä heitä pyydetään arvioimaan, millaisia havaintoja he ovat omassa työssään tehneet nykykäytäntöjä ohjaavista ajatusmalleista ja taustaoletuksista. He siis pohtivat kyselyyn vastatessaan sitä, miten heidän oma työskentelytapansa voi vaikuttaa eritaustaisten yleisöryhmien kokemuksiin. Kysely tulee hyvin lähelle henkilökunnan omaa työtä ja ammatillista identiteettiä.
Kyselyyn kerätään vastauksia ympäri Suomea kymmenestä eri tiedekeskuksesta, joiden koko ja painopisteet vaihtelevat. Näin tuloksiin saadaan valtakunnallista kattavuutta. Tulevaisuudessa myös kansainvälistä vertailtavuutta saattaa olla luvassa, sillä suomalaisten tiedekeskusten rinnalla toimii laaja kansainvälinen tiedekeskusten verkosto. Jos hyvin käy, osa verkoston jäsenistä innostuu toteuttamaan saman henkilökuntakyselyn omissa tiedekeskuksissaan ja suomalaisia tuloksia voidaan vertailla kansainvälisten kumppanien tulosten kanssa. Kansainvälinen vertailu saattaisi nostaa esiin kansallisia erityispiirteitä tai erilaisia yhteneväisyyksiä, mikä syventäisi tutkittua tietoa entisestään.
Kansainvälisyys on tutkimuksessa läsnä alusta asti, sillä henkilökuntakysely pohjautuu koulutussosiologi Louise Archerin tutkimusryhmän kehittämään Equity Compass -malliin (Archer L., 2020). Mallissa korostetaan sitä, että tiedeoppimisessa tulee sisällön lisäksi kiinnittää huomio siihen, miten asioita tehdään, miksi asioita tehdään ja keitä varten niitä tehdään. Ei siis ole yhdentekevää, millä tavoin tiedekeskuksissa osallistuminen tieteen maailmaan huomioi eritaustaisia ihmisiä.
Valtakunnallinen kyselytutkimus ei kuitenkaan valmistu hetkessä. Ennen kuin kysely voidaan toteuttaa ja alustavia tuloksia julkaista, kyselyn eteen tehdään huomattavasti taustatyötä. Ennen kyselyn toteutusta sen suunnitelma kävi tutkimuseettisessä arvioinnissa ja kyselyn sanavalinnat muotoiltiin niin, että kaikki vastaajat eri tiedekeskuksissa voivat ymmärtää niiden sisällöt tarkoitetulla tavalla.
Kyselyn laadinnassa huolehditaan myös tarkkaan vastaajien tietosuojasta. Kyselystä saatu aineisto anonymisoidaan, jotta yksikään vastaaja ei ole tunnistettavissa. Sitten aineisto analysoidaan laadullisilla menetelmillä tarkoitukseen sopivaa ohjelmistoa hyödyntäen. Näin vastaajien antamat merkitykset ja syy-yhteydet saadaan näkyviin ja keskenään vertailukelpoisiksi.
Lopuksi tutkimustulokset raportoidaan ja julkaistaan sellaiseen muotoon, että niitä voidaan hyödyntää kehittämistoimissa. Niitä tullaan muun muassa vertaamaan tiedekeskusten nykykävijöiltä kerättävään kyselyaineistoon sekä haastatteluaineistoon, jota kerätään alipalveltujen ryhmien keskuudessa.
Henkilöstökyselyn alustavia tuloksia on määrä kertoa jo tulevan syksyn aikana. Tieteellisiä julkaisuja joudutaan odottamaan kauemmin, sillä vertaisarviointi vie oman aikansa.
Jännityksellä odotamme, millaisia vastauksia ja tuloksia saamme henkilöstökyselyyn. Mitä uutta tietoa sosiaalisesta saavutettavuudesta ja yhdenvertaisuudesta – ja näihin liittyvistä ajattelutavoista – kysely tuottaa? Kyselystä saatu tieto voi yllättää, innostaa tai hämmentää, mutta erityisesti se vaatii punnitsemaan aiemman tiedon taustoja ja toimintamallien vaikutuksia.
Vaatii rohkeutta tarkastella omia asenteita ja toimintatapoja avoimesti yhdessä tutkijoiden kanssa, vaikka tuloksena olisikin omaa työskentelyä tukeva kehitystyö. Tutkitun tiedon avulla voidaan kuitenkin oppia ja paljastaa alueita, joihin kannattaa tulevaisuudessa kiinnittää enemmän huomioita. Samalla kysely tarjoaa tiedekeskusten henkilöstölle kanavan kertoa havaintoja ja kehitysehdotuksia, joita ei arkityössä aina ehditä käsitellä syvällisemmin.