‍

Tutkija Silja Martikainen, miten kuvailisit omaa tutkimussuuntaustasi ja kiinnostuksen kohteitasi? Mitä asioita selvität FINSCIssä?

Olen tutkijana perehtynyt kehityspsykologiaan. Tällä hetkellä teen tutkimusta, jonka keskiössä on tietokonevälitteinen vuorovaikutus, empatia ja luottamus. FINSCIssä osallistun tiedeuteliaisuuteen liittyvän tutkimuksen tekemiseen. Olen myös mukana tapahtumien suunnittelussa ja järjestämisessä.

‍

Miten päädyit tutkijaksi?

Tutkijaksi päädyin varmaankin aika tyypillistä polkua: opiskeluajan tutkimusassistenttipestin ja gradun myötä jatkoin samassa tutkimusryhmässä väitöskirjatutkijana.

‍

Mikä on ollut suurin ajattelusi muutos tai mullistavin oppimiskokemus urallasi?

Empatiaan liittyen ajatteluni on muuttunut siinä, että aikaisemmin ajattelin empatian ja toisten ymmärtämisen olevan ainoastaan ihmisten taito, mutta koko ajan tiedän enemmän siitä, että myös eläimet kykenevät empatiaan ja toisten tunteiden ymmärtämiseen, yhteistyöhön ja auttamiseen.

‍

‍

‍

Millä tavalla ajattelusi on viime aikoina muuttunut?

Tieteen tekemiseen liittyy monenlaista kompastelua, väärinkäsityksiä ja myös värittynyttä ajattelua, josta kukaan ei ole vapaa. FINSCI-projekti on saanut minut viime aikoina ajattelemaan sitä, miten näitä tieteen vähemmän näkyviä puolia on tärkeä tuoda esiin ja suhtautua niihin erityisellä uteliaisuudella.

‍

Mikä muu tutkimuksen ulkopuolella kiinnostaa, innostaa, on elämässäsi tärkeää?

Pidän kaikesta päämäärättömästä haahuilusta ja sellaisten asioiden tekemisestä, joissa tavoitteena ei ole varsinaisesti tulla erityisen hyväksi vaan tehdä juttuja niiden itsensä vuoksi. Soittaminen bändissä on hyvä esimerkki tästä. Kaikista tärkeintä on läheiset ihmiset ja ystävät.

‍

‍

Miten selittäisit käsitteen "tiedepääoma" mahdollisimman lyhyesti?

Tiedepääomaa kuvaa omaa läheisyyttä tieteilijöihin ja tieteeseen, sekä tieteen merkitystä omassa elämässä.

‍