‍

Miten kuvailisit omaa tutkimussuuntaustasi/osaamistasi ja kiinnostuksen kohteitasi? Mitä asioita selvität tai teet FINSCIssä?

Tutkitun tiedon hyödyntäminen tiedemaailman ulkopuolella on kiehtonut minua vuosikausia. Erityisesti kiinnostus siihen liittyviin vaikeuksiin sekä tutkijoiden ja muiden asioiden yhteistyödynamiikkaan ajoi minut tutkijaksi. Olen korkeakoulututkimuksessa perehtynyt erityisesti tutkijoiden ja muun yhteiskunnan väliseen vuorovaikutukseen, joka aikaansaa sekä yhteistuotettua tietoa että toimintatapoihin liittyviä innovaatioita. FINSCIssä tutkin tiedekeskusten toimintamallien vaikutusta ihmisten haluun ja kykyyn osallistua tieteen maailmaan. Tässäkin työssä erityispaino on siinä, minkälaisia esteitä ihmiset kokevat tiellään olevan ja miten voisimme yhteisluomalla löytää ratkaisuja. Työ on tutkimuksen ja kehitystyön yhdistelmä, sillä sovellamme yhteisluomista niin toimintaan alipalveltujen ryhmien (tai yleisöjen/toimijoiden) kanssa kuin tiedekeskusten omien toimintamallien kehittämiseen.

‍

Miten päädyit tutkijaksi?

Olen aina ollut pohjattoman tiedonjanoinen. Maisteriksi valmistuttuani toimin ulkoministeriön palveluksessa erityisasiantuntijana vuosikymmenen. Siinä työssä minulla oli jatkuvasti yksi jalka akateemisen maailman tutkijayhteisöissä ja toinen politiikan valmistelun ja toimeenpanon keskellä. Vuosien mittaan kävi selväksi, että tutkijoiden ja virkakunnan välinen vuorovaikutus ja tietoon nojaava päätöksenteko on käytännössä äärimmäisen vaikeaa. Halusin selvittää, minkälainen dynamiikka tämän taustalla vaikuttaa ja palasin yliopistoon väitöskirjatutkijaksi. Tutkimusaiheeni oli hieman kuuma peruna, mutta pääsin mukaan useisiin pohjoismaisiin ja eurooppalaisiin tutkimusryhmiin, ja tein väitöskirjani osana näitä hankkeita. Ulkopolitiikan maailmassa ja järjestökentässä kartutettu osaaminen on työssäni edelleen jatkuvassa käytössä, ja koen tämän tärkeäksi osaksi tutkijan ja kehittäjän identiteettiäni.

‍

‍

Mikä on ollut suurin ajattelusi muutos tai mullistavin oppimiskokemus urallasi?

Minua kiehtoo se, miten monin tavoin eritaustaiset ihmiset voivat tarkastella samaa ilmiötä. Näkökulmien törmääminen ja toisten näkökulmien ymmärtämiseen pyrkivä avoin dialogi tarjoavat jatkuvia oppimiskokemuksia, yhä uusissa tilanteissa. Suurimpia oppimiskokemuksiani ovatkin olleet hetket, jossa olen päässyt tarkastelemaan uuden tiedon luomista tilanteessa, jossa on mukana hyvin erilaisten ammattikuntien asiantuntijoita. Näissä hetkissä jokainen on hieman epävarma, kun kaikki tulevat tietoisiksi siitä, ettei yhteisiä ilmaisutapoja ja ajattelumalleja ole. Täytyy siis pystyä toimimaan asiantuntijana, mutta yleistajuisesti ja samalla tunnistamaan ja tulkitsemaan muiden jakamaa tietoa. Tutkijan tai fasilitaattorin roolissa olen toistuvasti ällistynyt siitä oppimiskyvystä, mitä kollektiivinen pähkäily ja rohkea ristiriitaisuuksien käsittely saa aikaan. Tiedon yhteisluominen ja ratkaisujen yhteiskehittäminen yli tieteenalojen ja ammattikuntien rajojen on ehtymätön uteliaisuuden lähde.

‍

Millä tavalla ajattelusi on viime aikoina muuttunut?

Siirtyminen tiedekeskusten maailmaan tutkimus- ja innovaatiotoiminnasta on tuonut mukanaan aivan uusia näkökulmia ja ajatuksia. Vaikka maailma on monilla tavoin tuttu, sen taustalla vaikuttava filosofia ja pedagoginen ajattelu ovat pysäyttäneet ja houkutelleet uusille oppimispoluille. Syntymäuteliaalle ihmiselle tällaiset siirtymät ovat mahtavia. Miten mahtavaa onkaan saada tehdä työtä isossa, monialaisessa tiedekeskusten verkostossa, jossa yhdessä ideointi, ihmettely, oppiva kokeileminen ja ratkaisukeskeinen kehittely on toiminnan ytimessä! Tässä tehtävässä saan toistuvasti oppimiskokemuksia siitä, millaista on tasapainoilla hyvin tutulla alueella niin sanotusti omieni joukossa ja yhtä aikaa omalla epämukavuusalueella.

‍

‍

Mikä muu tutkimuksen ulkopuolella kiinnostaa, innostaa, on elämässäsi tärkeää?

Minulle työn ja muun elämän välinen tasapaino on äärimmäisen tärkeää. Oma perheeni, ystävät ja läheiset ovat tärkeysjärjestyksen kärjessä ja vaalin heidän kanssa vietettyä aikaa. Ulkoilu ja erilaiset retket, päivittäiset lenkit ja ilomieliset sekoilut koiranpentumme Ootin kanssa sekä mökillä vietetty aika pitävät jalat maassa. Olen soittanut pianoa ja laulanut koko ikäni, ja nautin kovasti itselleni väitöslahjaksi antamastani ihanasta sähköpianosta. Kun ajatus jumittaa, istun musisoimaan vaikka keskellä päivää, joskus yksin ja joskus lasteni kanssa. Viime aikoina olen vihdoin päässyt myös palaamaan rakastamani vesiliikunnan, pilateksen ja kuntosaleilun pariin. Ja sitten on kirjojen ja esiintyvän taiteen maailma, ilman niitä elämä olisi ankeaa.

Miten selittäisit käsitteen ”tiedepääoma” mahdollisimman lyhyesti?

Tieteen rooli ja merkitys osana elämää ja tapamme löytää tutkitun tiedon kytkökset omiin arkisiin valintoihin. Tiedepääomaa muodostuu koko elämän ajan niin muodollisessa koulutuksessa kuin harrastuksissa, vapaa-ajalla, perheen ja ystävien kanssa toimiessa ja työelämässä. Siihen sisältyy tieteellisen tiedon lisäksi meidän asenteet, henkilökytkökset tieteen maailmaan ja erilaisiin tieteeseen nojaaviin ammatti-ihmisiin, sekä keinomme soveltaa ja tulkita erilaista tietoa.

‍