Mukaanottavan tiedekeskustyön tavoitteena on luoda ihmisille ja yhteisöille mahdollisuuksia osallistua tiedekeskusten palveluiden, ohjelmien ja tuotteiden kehittämiseen. Tiedekeskustyötä voidaan kehittää myös perinteisellä puuteperustaisella lähestymistavalla (deficit model). Tällöin asiantuntijat ja ammattilaiset määrittelevät oleellisen tiedon, kävijöiden kiinnostuksen kohteet ja tiedon ”puutteet”. Tiedekeskusten viesti myös saavuttaa todennäköisimmin ne ihmiset, jotka tuntevat jo entuudestaan tiedekeskuksen sekä sen toiminta- ja viestintätavat.

Kun toimintaa halutaan kehittää saavutettavaksi moninaiselle joukolle ihmisiä, kaivataan uutta ymmärrystä ihmisten ajatuksista ja kokemuksista. Uteliaisuutta ja arvostusta moninaisten ihmisten kokemustietoa kohtaan kutsutaan kykyperustaiseksi lähestymistavaksi. Se on avoin asenne, jota tarvitaan yhdenvertaiseen kohtaamiseen ja luottamuksen rakentamiseen – johtaen parhaimmillaan molemminpuoliseen oppimiseen. Kykyperustainen lähestymistapa on mukaanottavan tiedekeskustyön kehittämisen perusta ja yhteiskehittämisen edellytys (Kuva 1).

‍

Merkityksellistä, vaikeaa ja tärkeää

Kehitystyöhön mukaan ottamisen ja yhteiskehittämisen tavoitteena on luoda ihmisille aiempaa merkityksellisempiä ja toimivampia tiedekeskuskokemuksia. Kutsu yhteiskehittämiseen on samalla lupaus muuttaa organisaation ajattelua ja toimintaa niin, että osallistujien tarpeet huomioidaan. Tästä syystä yhteiskehittämiseen ryhtyminen on usein vaikeaa.

Aito yhteiskehittäminen edellyttää uusien yhteisöjen osallistumista ja yhteistyön tiivistämistä sekä vallan uusjakoa. Päätös- ja vaikutusvallan jakaminen puolestaan vaatii rohkeutta ja täydestä kontrollista luopumista. Samalla perinteisiä, tuttuja ja turvallisia toimintatapoja täytyy murtaa ja korjata sekä varata tähän myös riittävästi resursseja.

Maailma muuttuu jatkuvasti, ja muutoksiin on väistämättä reagoitava joko pakosta tai suunnitellusti. Tällöin on tärkeää pohtia, kuka yleensä pääsee edustamaan kävijää. Keitä kuunnellaan silloin, kun ongelmia tunnistetaan tai niihin etsitään ratkaisuja? Kuka pääsee mukaan päättämään, mitä tiedekeskuksessa esitetään, tarjotaan tai tehdään? Yhteiskehittäminen ihmisten kanssa ja heidän tarpeistaan lähtien on oleellinen väline organisaation toiminnan korjaamiseksi niin, että lopputulos on merkityksellinen ja toimiva mahdollisimman monelle.

Kirjoittaja Kaisa Torkkeli on FINSCI-hankkeen hankevastaava ja -tutkija Tiedekeskus Heurekassa. Blogikirjoitus on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen tiedekeskukset ry:n blogissa 19.12.2024. Linkki alkuperäiseen blogikirjoitukseen.

‍

LUE LISÄÄ

Carfora, N., Ferguson, B., Bailey, L., Gwilt, I., & Alford, K. (2024). A participatory approach to exhibition theme development. Museum Management and Curatorship, 1–18. https://doi.org/10.1080/09647775.2024.2408258

DeWitt, J. and Leverment, S. (2024). Prioritising community over content: value shifts in science centres. JCOM 23(03), N02. https://doi.org/10.22323/2.23030802

Ramos, J., Sweeney, J. A., Peach, K., & Smith, L. (2019). Our futures: by the people, for the people.